Kodin rooli

Syömishäiriöstä toipuminen edellyttää turvallista ympäristöä, johon vaikuttavat sekä fyysinen että emotionaalinen ympäristö. Joskus syömishäiriöön liittyy myös itsetuhoista käyttäytymistä, mikä on hyvä huomioida kotona. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lääkkeiden säilyttämistä lukitussa kaapissa, jonka avain on vain vanhemmilla. Lapsi voi ottaa määrätyt lääkkeensä vanhempien valvonnassa. Lisäksi on hyvä poistaa näkyvistä mahdolliset muut vaaralliset esineet (terävät veitset, kemikaalit, aseet jne.).

Emotionaalinen turvallisuuden tunne kotona muodostuu ilmapiiristä, jossa avoimuus ja keskinäinen kunnioitus ovat läsnä. Syömishäiriöstä toipuminen hyötyy siitä, että tunteet saa kokea ja ilmaista ilman pelkoa seuraamuksista. Emotionaalisesti turvallisessa ympäristössä läheiset pyrkivät ymmärtämään sairautta ja omia reaktioitaan siihen. Lisätietoa tunnesäätelystä löydät päävalikosta.

Syömishäiriöillä on taipumus kiinnittyä numeroihin, minkä vuoksi sairastunutta usein kiinnostavat esimerkiksi elintarvikkeiden sisältötiedot, vaa’an numerot, askelmittari, keittiövaaka ja muut tavat mitata ruoan ja kehon numerotietoja. On hyvä keskustella hoidon kanssa siitä, kannattaako kotivaaka piilottaa toipumisprosessin ajaksi.Ei myöskään ole suositeltavaa, että läheinen punnitsee itseään sairastuneen läsnäollessa..

Vanhempien esimerkki on merkityksellinen. Vanhempien tapa puhua itsestään ja muista vaikuttaa lapseen. Jos vanhemmat kommentoivat negatiivisesti omaa tai muiden kehoa ja ulkonäköä, lapsi oppii ajattelemaan, että ulkonäön merkitys on suuri. Voi olla ristiriitaista  jos vanhemmat vakuuttavat lapselleen, ettei ulkonäöllä ole merkitystä, mutta samalla noudattavat tiukkoja dieettejä tai korostavat ulkonäön tärkeyttä. Hyvä nyrkkisääntö on: “Kohtele omaa kehoasi niin kuin toivoisit lapsesi kohtelevan omaansa.”

Kotona on siis hyvä välttää puhumista painosta, ulkonäöstä, vanhempien omista dieeteistä sekä muista aiheista, jotka voivat aktivoida syömishäiriöajatuksia. Virheitä tapahtuu, ja joskus tulee sanottua jotain, jota katuu jälkeenpäin. Tällöin on tärkeää keskustella tilanteesta lapsen kanssa ja pohtia yhdessä parempia ilmaisuja. Voit myös kertoa sairastuneelle, että "Opettelen ja tutkin  itsekin tämän prosessin aikana omia arvojani ja ajattelu-, puhe- ja toimintatapojani." Tämä osoittaa positiivista esimerkkiä.

On myös hyvä tarkastella, millaisia odotuksia lapsi kokee kotona. Jos huomaatte, että kotona on paljon yleisiä vaatimuksia ja odotuksia, on hyvä tarkastella niitä tarkemmin. Mistä vaatimukset tulevat, ja tuovatko ne enemmän hyötyä vai haittaa? Aika, hellyys ja myötätunto ovat tehokkaita keinoja sekä syömishäiriötä että suorituspaineita vastaan.

Tukea tarjoavassa ja turvallisessa ympäristössä on mukana myös kunnioitus rajoja kohtaan ja mahdollisuus saada omaa tilaa. Sairauden oireet vaativat paljon rajoittamista, mutta on tärkeää, ettei sairastunutta rajoiteta silloin, kun se ei ole tarpeen. Sairastunut tarvitsee aikaa ajatustensa käsittelyyn ja mahdollisuuden olla myös yksin. On hyvä sopia pelisäännöt omalle  ja yhteiselle ajalle.