Ravinteen merkitys

Ravitsemushoidon ja kuntoutuksen päätavoite on, että syömishäiriöstä kärsivä henkilö oppii syömään säännöllisesti, riittävästi, monipuolisesti ja joustavasti. Tämä perusta tukee kehon ja mielen hyvinvointia, ehkäisee syömishäiriön oireita ja mahdollistaa kehon ravitsemustilan palautumisen. 

Toipuakseen syömishäiriöstä henkilön on muutettava ruokailutottumuksiaan. Syömishäiriöstä kärsivän ajatukset keskittyvät usein liiallisesti ruokaan, syömiseen, painonhallintaan ja kehon kriittiseen tarkasteluun. Syömishäiriöstä kärsivälle ruoka voi tuntua ensisijaisesti uhkalta ja pelko kohdistuu usein painonnousuun ja kontrollin menettämiseen.a. Toisaalta syöminen voi toimia vaikeiden tunteiden lievittämisen välineenä, ja samalla henkilö saattaa tuntea jatkuvaa halua syödä. Ahmiminen voi aiheuttaa syyllisyyttä ja johtaa kompensoivaan käytökseen, kuten oksentamiseen tai paastoamiseen. 

Kun nälkä kasvaa, tarve syödä voimistuu, ja se voi tuntua kontrollin menettämiseltä. Hyvinvointia tukevat ruokailutottumukset jäävät puuttumaan syömishäiriön luonteesta ja oireista riippumatta. 

Säännöllinen, riittävä ja monipuolinen syöminen auttaa kehoa saavuttamaan biologisen normaalipainonsa. Kun energia- ja ravinnevaje korjataan, myös kehon nälkä- ja kylläisyyssignaalit alkavat toimia normaalisti, mikä usein häiriintyy syömishäiriön aikana. Kun keho saa säännöllisesti ravintoa, kaikki ajatukset eivät enää keskity ruokaan.

Joustava syöminen tukee sosiaalista elämää, kun syömishäiriön tuomat kiellot eivät enää rajoita arkea. Riittävä syöminen antaa myös energiaa ajattelulle, ja syömishäiriön käsitteleminen ajatusten tasolla helpottuu. 

Syömishäiriö tuo mukanaan monia myyttejä ja pelkoja ruoan suhteen. Hoidon tärkeä osa on käsitellä näitä asioita psykoedukaation avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että sairastunut saa tietoa toipumista tukevasta ravinnosta ja vaiheista, joilla muutokset toteutetaan. Sairastunut tarvitsee faktoja ja syvempää ymmärrystä sairauden vaikutuksista kehoon ja mieleen. 

Positiivisten muutosten tukemiseksi sairastunut tarvitsee monipuolista tukea. 

Huomio!
Henkilöillä, joilla on ARFID-diagnoosi, hoidon ja ravitsemuksen periaatteet ovat hieman erilaiset kuin muissa syömishäiriöissä. ARFID:sta kärsivillä henkilöillä aistit ovat usein hyvin herkkiä, ja ruokavalio rajoittuu tavallisesti ruokiin, joiden koostumus, lämpötila, maku ja tuoksu koetaan miellyttäviksi. ARFID:n hoidossa keskitytään auttamaan sairastunutta laajentamaan ruokavaliotaan askel kerrallaan tavoitteena helpottaa arkea ja edistää hyvinvointia.