Suhde syömishäiriöön

Syömishäiriö tuo suuria haasteita vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen. Syömishäiriö herättää vanhemmissa monenlaisia tunteita, kuten huolta, surua, pelkoa ja vihaa. On tärkeää muistaa, että viha kohdistuu sairauteen, ei lapseen. Viha, suru ja huoli kumpuavat vanhemman rakkaudesta lasta kohtaan ja toiveesta, että lapsi voisi hyvin.

Syömishäiriöstä kärsivän lapsen vanhemmat joutuvat jatkuvasti tilanteisiin, joissa heidän toimintansa herättää lapsessa vihaa. Kun syömishäiriön oireita rajoitetaan, lapsen ahdistus kasvaa. Ahdistus ja kyvyttömyys täyttää syömishäiriön vaatimuksia saavat lapsen tuntemaan vihaa vanhempia kohtaan. Näissä hetkissä on arvokasta muistaa, että taistelu kohdistuu sairauteen, ei lapseen. Tämä ymmärrys auttaa vanhempia kestämään heihin kohdistuvat negatiiviset tunteet.

Lapsi saa tuntea vihaa, ja haastavista tilanteista selvitään. Suurempi riski on siinä, että lasta suojellaan negatiivisilta tunteilta ja ristiriidoilta. Tällöin syömishäiriö saa tahtonsa läpi, ja lapsi saattaa kokea, ettei hänestä välitetä. Rajat ovat osoitus rakkaudesta ja välittämisestä myös syömishäiriön hoidossa.

Arjen raskaiden asioiden rinnalla on tärkeää olla vastapainoa. Lapsi on muutakin kuin syömishäiriön uhri; hän on sama rakastettava lapsi kuin aiemminkin ja haluaa tulla kohdatuksi sellaisena kuin hän on. On hyvä sisällyttää arkeen “syömishäiriövapaita” hetkiä. Aterioiden ja muiden syömishäiriön rajoittamiseen liittyvien tilanteiden ohella kannattaa viettää yhteistä aikaa ja tehdä asioita, joista piditte ennen syömishäiriötä. Se voi olla esimerkiksi ulkoilua, pelaamista, teatterissa käymistä tai kukkien istuttamista. Valitkaa puuhia, jotka sopivat teille ja tarjoavat mahdollisuuden yhdessäoloon. Keskustele lapsen kanssa ja osoita kiinnostusta hänen kokemuksiaan kohtaan.

Rauhalliset yhdessäolon hetket vahvistavat suhdettanne ja muistuttavat lasta siitä, että hän on rakastettu ja tärkeä teille. Näiden hetkien ansiosta lapsen on helpompi hyväksyä rajat, kun syömishäiriö yrittää ottaa vallan. Monet syömishäiriöstä toipuneet ovat kertoneet, että he ovat kehittäneet vahvemman suhteen vanhempiinsa toipumisprosessin aikana. Toipumisen jälkeen moni on pystynyt ilmaisemaan kiitollisuuttaan vanhemmilleen siitä, että he ovat johdonmukaisesti ja päättäväisesti taistelleet syömishäiriötä vastaan. Pitkäjänteinen työ saa lopulta palkintonsa..