Muistilista ruokailun tukijalle – ulkoistaminen ja vastuun ottaminen
Syömishäiriön ääni voi ruokailutilanteissa olla hyvin voimakas ja häiritsevä. Siksi läheisen tehtävänä on usein auttaa sairastunutta erottamaan oma ajattelu syömishäiriön puheesta. Tilannetta voi myös helpottaa niin, että läheinen ottaa vastuun ruokailuihin liittyvistä päätöksistä.
Ulkoistaminen: “Syömishäiriö ei ole sinä vaan syömishäiriö vaikuttaa sinuun”
Ulkoistamisen tavoitteena on auttaa sairastunutta näkemään, että hän ei ole yhtä kuin syömishäiriö. Sairaus voidaan kuvitella vaikkapa loiseksi, joka saa aikaan hankalia ajatuksia ja käyttäytymistä. Tämä auttaa lievittämään syyllisyyttä ja rakentamaan eroa oman identiteetin ja sairauden välille.
Ulkoistaminen voi tarkoittaa myös lempeää mutta määrätietoista puuttumista sairauden tuottamiin uskomuksiin, kuten:
“Syömishäiriö saa sinut ajattelemaan, ettet ansaitse ruokaa – mutta se ei ole totta.”
“Nyt kuulostaa siltä, että syömishäiriö puhuu. Me emme voi kuunnella sitä, koska se haluaa sinulle pahaa.”
Ulkoistamista ei kuitenkaan tule käyttää, jos se aiheuttaa sairastuneelle voimakasta ahdistusta. Silloin sen toteuttaminen on parempi jättää ammattilaiselle.
Vastuun ottaminen: “Minä päätän nyt syömisestäsi”
Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että sairastunut vapautetaan ruokailuun liittyvistä valinnoista – erityisesti vaikeina aikoina. Näin vältetään loputon sisäinen neuvottelu, johon syömishäiriö sairastuneen pakottaa.
Vanhempi tai läheinen valitsee ruuat ja annoskoot ravitsemusterapeutin laatiman suunnitelman mukaan. Syömishäiriön vaatimuksille ei anneta periksi, sen toivoessa esimerkiksi vähäkalorista tai rasvatonta ruokaa.
Esimerkkejä lauseista, joita voi hyödyntää:
“Jos syömishäiriö saisi päättää, se ei söisi mitään. Siksi minä päätän nyt.”
“Voit kertoa syömishäiriölle, että sinulla ei ollut vaihtoehtoja vaan mina kannan vastuun.”
On tärkeää, että läheinen kuuntelee mitä syömishäiriö puhuu. Sairaudelle voi luoda hahmon ja sitä vastustavia lauseita voi suunnitella yhdessä sairastuneen kanssa.