Syömishäiriön puhkeamiseen on usein useita syitä. Tutkimusten mukaan syömishäiriöt voivat olla perinnöllisiä, ja myös ympäristö voi joko vahvistaa tai suojella taipumuksia. Suojaavia tekijöitä ovat muun muassa myönteinen minäkuva ja kehokuva sekä hyvät tunne-elämän säätelytaidot. Ympäristön kannustaminen terveellisiin elämäntapoihin voi toimia suojana tai riskitekijänä. Urheilijoilla riski syömishäiriöön on huomattavasti suurempi. Sairastuminen voi käynnistyä esimerkiksi elämän suurista muutoksista tai psyykkisestä pahoinvoinnista. Sairastuminen etenee usein asteittain ja voi alkaa "viattomasta" pyrkimyksestä laihtua tai elää terveellisemmin. Tämä voi herättää ihailua ympäristössä, mikä puolestaan voi kannustaa viemään prosessia yhä pidemmälle.oes here

Tässä vaiheessa syömishäiriön oireet voivat tuntua positiivisilta, ja negatiiviset vaikutukset eivät ole vielä vallanneet elämää. Ympäristön kehut terveellisestä elämäntavasta voivat tuntua imartelevalta ja ikään kuin paikkaavan riittämättömyyden tunnetta. Henkilö voi tuntea hallitsevansa tilanteen, ja myös fyysinen olo voi tuntua aluksi kevyeltä ja hyvältä. Ahmintahäiriöstä kärsiville tämä vaihe voi tuoda helpotusta, kun ruoka ja syöminen voivat tarjota tilapäistä pakokeinoa arjen haasteista.

Kärsimysvaiheessa sairauden negatiiviset puolet alkavat tulla esiin. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen pahoinvointi voimistuu.

Fyysiset oireet:

Väsymys, palelu, huimaus, kivut jne.

Psyykkiset oireet:

Ärtyneisyys, mielialanvaihtelut, masennus, ahdistus, keskittymisvaikeudet, häpeä jne.

Sosiaaliset oireet:

Eristäytyminen jne.

Vaikka kärsimys lisääntyy, syömishäiriön oireista luopuminen tuntuu pelottavalta. Ajatus oireista luopumisestas voi aiheuttaa voimakasta pelkoa ja ahdistusta. Henkilöt, joilla on ahmimisoireita, voivat olla riippuvaisia syömisestä tunnesäätelyn keinona ja tarvitsevat muita tunnesäätelykeinoja voidakseen luopua syömishäiriöstä.

Kun syömishäiriön aiheuttama kärsimys alkaa kirkastua sairastuneelle ja väsymys sairautta kohtaan kasvaa, toive muutoksesta voi lähteä kehittymään pikkuhiljaa. On täysin normaalia, että ajatus muutoksesta herättää tässä vaiheessa voimakasta ahdistusta ja pelkoa. Moni epäilee kykyään toipua. Suhde syömishäiriöön voi tuntua hyvin ristiriitaiselta. Toisaalta ymmärretään, kuinka paljon ongelmia syömishäiriö aiheuttaa, mutta samalla syömishäiriö voi tuntua turvalliselta ja luotettavalta ystävältä. Läheiset ja hoitohenkilöstö ovat tärkeässä roolissa tarjoamassa tukea ja toivoa toipumisen tueksi.

Kun ihminen alkaa kyllästyä sairauteen ja haluaa parantaa tulevaisuuttaan, se mahdollistaa konkreettisten muutosten tekemisen. Pienet muutokset mahdollistavat suuremmat askeleet ajan myötä. Prosessi sisältää edistymistä ja takapakkeja, mutta myönteiset kokemukset vahvistavat positiivista kehitystä. Henkilö kehittää uusia työkaluja tunteiden ja elämän haasteiden käsittelyyn, jolloin syömishäiriön merkitys vähenee asteittain.

Suurin osa sairastuneista paranevat syömishäiriöstä.. Kolmasosalla oireet voivat jatkua ajoittain, ja 10–20 %:lla sairaus pitkittyy. Syömishäiriöiden kuolleisuus on noin 5 %, ja se on korkein anoreksiassa. Toipuminen on kokonaisvaltaista ja sisältää fyysisen tilan normalisoitumisen lisäksi sen, että henkilö voi hyvin arjessaan, syö monipuolisesti ja joustavasti sekä hallitsee haastavia tilanteita elämässä.