Syöttäminen
Syöttäminen on keinoista viimeinen, jota voi hyödyntää, mikäli muut keinot eivät ole olleet riittäviä. Tärkeintä kuitenkin on ymmärtää, että väkisin ei tule syöttää. Lusikkaa ei voi pakottaa väkisin huulien läpi suuhun, mikäli sairastunut ei avaa suutaan. Se olisi useimmille sairastuneista erittäin traumatisoivaa.Sanallinen ohjaus ennen syöttämistä
Ennen kuin varsinaiseen syöttämiseen turvaudutaan, voidaan kokeilla sanallista syöttämistä – eli ohjeistusta vaihe vaiheelta. Esimerkiksi näin:
“Ota haarukka käteen.”
“Ota haarukkaan riisiä ja kastiketta.”
“Nosta haarukka huulille ja avaa suu.”
“Laita haarukka suuhun, pureskele ja nielaise.”
Jos sairastunut ei pysty nostamaan haarukkaa itse suuhunsa, voit kevyesti tukea liikettä esimerkiksi sormella haarukan alta. Myöhemmin voit vähentää ohjausta – pienikin nyökkäys voi viestiä “jatka vain”.
Varsinainen syöttäminen
Joskus tilanne vaatii konkreettista syöttämistä. Tällöin voit kysyä tai todeta rauhallisesti:
“Olisiko sinulle helpompaa, jos minä syöttäisin sinua?”
“Nyt näyttää siltä, että tarvitset minun apuani. Minä syötän sinua nyt.”
Jos sairastunut vastaa “ei”, voit todeta rauhallisesti, että nyt ette voi kuunnella syömishäiriötä. Aloita syöttäminen lempeästi, muistuttaen kuitenkin, ettet voi syöttää väkisin.
Syöttämisen aikana:
kerro rauhallisesti, mitä teet seuraavaksi
kannusta sairastunutta avaamaan suunsa ja nielaisemaan
älä noudata syömishäiriön sanelemaa kaavaa ruoka-aineiden syömisen järjestyksestä tai suupalojen liioitellusta pilkkomisesta
jos oireiden kuunteleminen on alkuun välttämätöntä, pyri luopumaan siitä vähitellen, suupala suupalalta
muista fyysisen kontaktin ja lempeän puheen voima
Voit välillä kysyä, voisiko sairastunut jatkaa itse syömistä. Tauot, joiden aikana syöt omaa ruokaasi, voivat myös auttaa normalisoimaan tilannetta.