Tuki aterioiden aikana
Hoidon ensimmäisissä vaiheissa on hyödyllistä, että syömishäiriöstä kärsivä henkilö ei osallistu ruoanlaittoon. Sairaus pyrkii nopeasti hallitsemaan kaikkea keittiössä tehtävää, ruoasta ja ruoanlaittotavoista alkaen. Tämä voidaan estää, kun vastuu annetaan vanhemmille, jotka valmistavat ja annostelevat ruoan.
Jos hoidon kautta on saatu ateriasuunnitelma, on hyvä noudattaa sitä kotona. Tämä tuo sairastuneelle luottamusta ja rauhaa. On tärkeää, että vanhemmat ovat tarkkoja annosten koostumuksesta ja varmistavat niiden vastaavan suunnitelmaa. On tyypillistä, että erityisesti alkuvaiheessa sairastunut on epäileväinen annoskoon ja -sisällön suhteen, peläten liian suuria annoksia.
Sairastunut voi osallistua ruoanlaittoon, kun toipuminen on edennyt. Tämä tapahtuu vanhemman kanssa yhteisten pelisääntöjen mukaan. On hyvä keskustella lapsen hoitajan kanssa siitä, milloin yhdessä kokkaamisen harjoittelu on mahdollista aloittaa. Jos lapsi annostelee ruokansa itse, vanhemman johdonmukainen ohjaus varmistaa riittävän ruokamäärän.
Ateriatuki on tärkeässä roolissa toipumisen alussa. Ruoka voi herättää monia vaikeita tunteita sairastuneessa. Kun pelko tai jopa paniikki on voimakasta, sairastunut tarvitsee turvaa. Vanhemmat voivat luoda turvallisuutta olemalla rauhallisia ja johdonmukaisia aterioilla. Sairastuneella voi olla vaikeuksia tehdä päätöksiä syömisen suhteen, ja silloin on tärkeää, että vanhemmat ottavat vastuun päätöksistä.
Aluksi syöminen voi olla hyvin vaikeaa, ja sairastunut voi tarvita tukea jokaiseen suupalaan. On hyvä luoda rauhallinen ympäristö ruokailulle ilman häiriötekijöitä, jotta sairastunut voi keskittyä syömiseen ja aikuinen voi varmistaa, että kaikki ruoka tulee syödyksi.
Sairastunut voi yrittää piilottaa ruokaa tai hävittää sitä muilla tavoin. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää korvata menetetty ruoka täsmälleen samalla määrällä. Tämä koskee myös tilanteita, joissa esimerkiksi koko lautanen on heitetty lattialle.
Ateriat voivat olla aluksi hyvin haastavia, ja sairastunut voi kokea voimakkaita tunteita, jotka ilmenevät esimerkiksi itkuna, vihana tai toimintakyvyttömyytenä. Tällöin sairastunut tarvitsee apua tunteidensa säätelyyn.
Kaikki ateriat eivät aina suju toivotulla tavalla, mikä on luonnollista. On hyvä olla suunnitelmia tilanteisiin, joissa sairastunut ei pysty syömään koko annosta, vaikka tukea olisi tarjolla. Voitte esimerkiksi sopia, että syömätön ruoka korvataan ravintolisällä (esim. Nutridrink) tai että syömätön ruoka syödään seuraavalla aterialla.
Aterioiden onnistumisen voi sitoa esimerkiksi lisääntyneeseen ruutuaikaan tai muuhun toivottuun aktiviteettiin. Jos ravitsemustilanne on riittävä, aterioiden parantaminen voi tapahtua vähitellen. Jos ravitsemustila on huono ja syöminen on ollut vähäistä yli vuorokauden ajan, on syytä hakeutua päivystykseen.
Sairastuneelle on voinut kehittyä erilaisia rituaaleja ruokailuun, jotka lisäävät kontrollin tunnetta. Näistä rituaaleista on hyvä alkaa vieroittaa sairastunutta. Esimerkkejä tällaisista rituaaleista ovat ruoan pilkkominen hyvin pieniksi paloiksi, eri ruokien syöminen aina samassa järjestyksessä, liiallinen maustaminen tai voileivän syöminen reunoja pitkin. Jos huomaat rituaaleja, voit keskustella asiasta sairastuneen kanssa. Voitte yhdessä pohtia rituaalien vaikutusmekanismeja ja miettiä, miten niistä voi luopua luonnollisemman ja rennomman syömisen mahdollistamiseksi.